Sananvapautta Internetissä ja muuallakin käyttänyt
Seppo Lehto on vangittu. Mies heitetään yli kahdeksi vuodeksi tyrmään.
En ole koskaan miestä tavannut, mutta hänet tunnetaan lähinnä nettikirjoittelusta. En ole varma, ovatko kaikki Seppo Lehdon nimissä kirjoitetut tekstit hänen omiaan, mutta niissä on valtava haitari: osa on ihan järkeviä, humaaneja ja ihmisoikeuksia puolustavia tekstejä. Toiset ovat häiriköiviä, rienaavia ja mielipuolisia.
En itse hyväksy rienaamista tai henkilöön menevää solvaamista, joten Seppo Lehdon nimissä tehdyistä kirjoituksista vähintään puolet menee roskakoriin.
Toisaalta Seppo Lehdon “tavaramerkeiksi” kuuluvat Karjalan palautus ja Tsetsenian valtion/kansan puolustaminen ovat mitä jaloimpia aatteita. Karjalassa ( ja muilla alueilla) lähes puoli miljoonaa viatonta siviiliä joutui aluelaajentajan ja tyrannin (Stalinin) rikosten uhreiksi. Kun lopputulos oli etninen puhdistus, kyseessä on sananmukaisesti rikos ihmisyyttä vastaan, ja tällainen rikos ei vanhene koskaan.
Se, että Suomen valtiovalta, kukaan poliitikko tai virkamies tai oikeastaan kukaan päätoimittajakaan ei suostu puolustamaan näin massiivisen rikoksen uhreja, herättää käsittämätöntä hämmennystä ja jopa vihaa niissä kansalaisissa, joiden oikeuskäsitys myötäilee ihmisoikeuksia tai oikeudenmukaisuutta.
Suomessa, jos missään, on taipumus syntyä voimakasta toisinajattelua juuri Karjala-kysymyksessä.
Toinen kysymys, Tsetsenia, on myös rikostarina. Stalin oli etninen puhdistaja myös Tsetseniassa, mutta myös Vladimir Putin on syyllistynyt rikoksiin viattomia siviilejä vastaan. En tässä kertaa näitä rikoksia.
Seppo Lehden missio näitä rikoksia vastaan voidaan siten nähdä myös Suomen “reaalipoliittisessa” kehikossa, missä “neuvostovastaisuus” on vielä hyvässä muistissa toisinajattelijoita mustamaalaavana ominaisuutena.
Itse asiassa koko Venäjän kansan enemmistö paljastui lopulta “neuvostovastaiseksi”, mikä paljastui vuoden 1991 tapahtumissa.
Mutta mitä teki Suomen valtionjohto? Suomi ei suostunut tunnustamaan omia rajojaan sellaisina kuin ne venäläisten kanssa sovittiin 1920 (ja jo 1812, minkä jälkeen rajat olivatkin ennallaan yli sata vuotta, itse asiassa 117 vuotta).
Sen sijaan Mauno Koivisto ja Paavo Väyrynen lähtivät Moskovaan tekemään uutta sopimusta, jolla Stalinin raja sementoitaisiin. Tämä sopimus ei ollut demokraattisen prosessin synnyttämä, joten sen laillisuutta voidaan kyseenalaistaa.
Tapa miten Suomi ajoi itsensä uuden Venäjän vasallivaltioksi samaan aikaan kun sen valtapiiristä irtautuneet maat liittyivät pikavauhtia Natoon, oli häpeä ja surkea osoitus Suomen selkärangattomuudesta ja poliitikkojen rähmälläänolosta.
Tämän tajuaminen herättää ihmisissä suuttumusta, mikä sitten ilmenee monin eri tavoin. Seppo Lehto on ääritapaus, jonka käyttämä kieli tai sanoma on paikoin niin rienaavaa, että sellaiseen ei olisi koskaan pitänyt ryhtyä.
Tyylilaji on toki valintakysymys, ja taiteessa kaikki tyylilajit ovat sallittuja. Jos kirjoittelu kuitenkin rikkoo lakia, esimerkiksi kunnianloukkauksilla, silloin toki asiaan pitää puuttua.
Mutta onko nettikirjoittelu sittenkään 2 vuoden ja 4 kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen arvoista?
Kerrotaan poliisista, joka käytti alaikäistä seksuaalisesti hyväkseen. Poliisille annettiin ehdollinen tuomio.
Varkaudet tai raiskaukset tuomitaan huomattavasti lievemmin kuin nettikirjoittelu, jota kukaan ei edes näe ellei sattumalta jostakin syystä joudu kyseiselle sivulle.
Ehkä avain tähän tapaukseen on se, että Lehto erehtyi arvostelemaan “korkea-arvoisia” virkamiehiä. Tässä arvo ei liity käsitteeseen “tasa-arvo”, koska Suomessa nähtävästi virkamiehet ovat korkeammalla tasolla kuin tavalliset kansalaiset. Niinpä “korkea-arvoisen” virkamiehen kritisoiminen voi johtaa yli kahden vuoden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Ei se mitään, jos käytät poliisin virkapukua ja pääset alaikäisen teinitytön kotiin ja käytät tätä seksuaalisesti hyväksi. Vapaaksi vain! Mutta jos kritisoit virkamiehiä, VANKILAAN!!!
Tämä on Suomen häpeä. Toki olen sitä mieltä, että jonkinlainen rangaistus olisi pitänyt langettaa itse kunnianloukkausrikoksista. Mutta yli kaksi vuotta ehdotonta. Tämä johtaa siihen, että nyt Suomessa on ihan oikea mielipidevanki, jonka pitkä vankeusrangaistus johtuu ainoastaan mielipidekirjoittelusta.
Ehkä mitään rangaistusta ei olisi langetettu, jos Lehto olisi yhtynyt vallitsevaan paradigmaan, jossa rienataan porvareita tai työnantajia tai jenkkejä tai “sallittuja” “Pahiksia”. Mutta jos vastustaa Stalinin toteuttamaa etnistä puhdistusta, tai puolustaa tsetseenien ihmisoikeuksia, ja kritisoi korkea-arvoisia virkamiehiä, silloin heitetään tyrmään yli kahdeksi vuodeksi.
Suomi on itsepetoksellisen politiikkansa (Karjala-kysymys on tässä avainasemassa) takia ajautunut liturgia-journalismiin, liturgia-politiikkaan ja liturgia-mainostukseen, missä toistellaan Yhtä Ainoaa Totuutta, joka lisäksi on aina valhetta.
Lehti toteaa hurskastellen näin:
Sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan peruspilari. Sen tarkoitus on taata vapaa mielipiteen muodostaminen ja avoin julkinen keskustelu, jotka ovat kansanvaltaisen yhteiskunnan edellytyksiä.
Näin kuitenkin on. HS on itse sensuroinut valtavat määrät tekstiä, joissa puolustetaan karjalaisten ihmisoikeuksia Karjala-kysymyksessä, ja kritisoidaan sotarikollista ja massojen murhauttajaa, Stalinia.
Muuan HS:n toimittaja kirjoitti minulle henkilökohtaisesti, että HS:n tehtävä “ei ole itkeä Stalinin rikoksia”. Miksi kukaan toimittaja edes kehtaa kirjoittaa tuollaista soopaa?
Ai niin. Suomi elää liturgia-journalismia, jossa sanotaan usein se, mitä joku todellinen tai oletettu auktoriteetti on sanellut. Muistetaan tapaus, jossa drag-artistin laivashow jouduttiin sensuroimaan, kun kävi ilmi, että Tarja Halonen oli itse samalla laivalla. Suomessa on edelleen tsaarinaikainen itsesensuuri voimassa.
Seppo Lehto sanoo asiat suoraan. Osan hän sanoo niinkuin ne on. Osan hän sanoo “värikkäällä kielellä”. Osan hän sanoo ihan pieleen.
Ihmiskunnassa on paljon esimerkkejä klovneista. Korttipakasta tuttu “jokeri” on itse asiassa tällainen “vitsinkertoja”. Myös Lottoarvonnassa esiintyvä klovni on “joker” eli vitsinkertoja.
Klovnin tehtävä ei ole tehdä itsestään naurunalainen, vaan muista. Pukeutumalla pelleksi hän muistuttaa, että hänen vitsinsä ovat huumoria.
On myös karnevaaleja, joissa yhden päivän ajan roolit vaihdetaan. Klovnista tulee kuningas, ja kuninkaasta tulee klovni.
Tällainen roolileikki, jossa heitetään kaikki ihan läskiksi, on osa normaalia yhteiskuntaa. Klovnia ei heitetä vankilaan.
Klovnin annetaan pistää kaikki läskiksi, jotta kaikki muut voisivat pysyä selväjärkisenä ja jatkaa elämäänsä normaalisti. Sama koskee karnevaalipäivää, jolloin kaikki arvot laitetaan yhden päivän ajaksi päälaelleen.
Parhaimmillaan Seppo Lehto on ollut klovni, joka on laittanut kaikki arvot päälaelleen, rikkonut typerät tabut ja laittanut kuninkaan klovniksi.
Sama muuten koskee myös oikeuteen raahattua Jussi Halla-ahoa, joka joutui juuri tällaisesta “klovnikirjoitelmastaan” syytettyjen penkille.
Väärässä tällöin ovatkin ne, jotka eivät ymmärrä klovnin roolia tai karnevaalipäivän henkeä. Karnevaalin aikana ei saa suuttua siitä, että klovnilla on kruunu tai kuningas on keppikerjäläisen asussa.
Kun klovni heitetään vankilaan, silloin pitää olla huolissaan Suomesta, yhteiskuntana, oikeusvaltiona, nousevana diktatuurina. Kuka menee seuraavaksi? Saako Karjalasta enää puhua? Ovatko tsetseenit nykyajan juutalaisia, joiden eksterminaatiorikos paljastuu vasta myöhemmin? Onko virkamieskunnan tekopyhyys sellainen asia, joka pitää paljastaa, ellei muuten niin “klovnin” elkein?
Kun toimittajat, poliitikot ja muut muiden yläpuolella olevat ihmiset yhteen ääneen tuomitsevat sekä Lehdon että Halla-ahon (joilla ei muuten ole mitään yhteistä nimittäjää), silloin pitää olla huolestunut. Ei siksi, että Lehto olisi syytön. Vaan siksi, että klovninsa vankilaan heittävä yhteiskunta on menettänyt sen viimeisen oljenkorren, jolla se pysyy jotakuinkin terveenä.
Sanottakoon tämä nyt sitten: vapauttakaa Lehto !
Itsenäisen Suomen rajoissa annettiin paljon periksi jo Tarton rauhassa 14.10.1920 Kansanäänestyksin Suomeen halunneet Repola ja Porajärvi luovutettiin ja vastineeksi saatiin Petsamo, mikä olisi pitänyt saada jo aiemmin Karjalan kannaksen alueluovutuksesta Pietarin hyväksi
