Moskovan keskushallinnon eli Neuvostoliiton ja Venäjän Federaation kansanmurhien ja sotarikosten korvaus- ja totuusyhdistys r.y.
Sääntöjen 2 §:stä Tarkoitus ja toiminta:
1. Vaadimme tunnettujen ja tiedettyjen "neuvostopartisaanien" luovuttamista Suomeen tuomioharkintaa varten epäillyistä sotarikoksistaan Suomea ja suomalaisia kohtaan.
2. Vaadimme Suomelta ryöstettyjen ns. sotakorvausten eli ryöstösaaliin takaisinmaksatusta kaikkine pääomineen ja laillisine korkoineen, sekä miehitettyjen alueidemme palautusta välittömästi ja siinä yhteydessä 14.10.1920 Tarton rauhansopimuksen uudelleenratifioimista kaikkine artikloineen.
3. Vaadimme Moskovan alueen edustajilta eli Kremlin hallinnolta täysimittaista sotakorvausrahastojen synnyttämistä, siinä mittakaavassa kuin mitä Saksa ja Itävalta ovat tehneet toisen maailmansodan jäljiltä.
4. Vaadimme Tsetsenian kansanmurhaan 1994-1996 ja vuodesta 1999 uudelleen käynnistetyn kansanmurhan ja joukkotuhon Moskovan Kremlin hallinnon vastuullisia kuten esim. Vladimir Putinia Haagiin syytettäviksi samoilla perusteilla, kuin Slobodan Milosevicia esikuntineen. Viittaamme mm. Jelena Bonnerin lausumiin Timo Hämäläisen artikkelissa "SIVUSILMIN" HS:ssa 1.3.2001 s.B7: "Jelena Bonner ja Venäjän demokratia": "Uuden Venäjän suurin turmio ja häpeä ovat kaksi Tsetsenian sotaa ja Tsetsenian kansan tosiasiallinen kansanmurha". Mahdollisuuksien mukaan pitää Tsetsenialle taata sen kansalliset rajat sen mukaan mitä ne olivat ennen Stalinin hirmutöitä ja etnisiä karkoituksia 1940-luvulla, sekä korvauksia ko. silloisista ihmisoikeusrikoksista nykyiseltä Moskovan oblastin eli alueen Kremlin hallinnolta vähintään samassa mittakaavassa, kuin Saksa on maksanut Kolmannen Valtakunnan vainokohteille ja heidän omaisilleen.
5. Kremlin hallinnoimat ulkomaiset rahavarat ja sijoitukset vaadimme jäädytettäviksi, kunnes sitova poliittinen ja juridisesti pätevä sopimus on tehty korvausrahastosta eri kansallisuuksien hyväksi vastaavallalailla, kuten ns. Kolmannen Valtakunnan ajan pakkotyöläisille v. 1999. Neuvosto-Venäjän perikunta ei ole maksanut vielä mitään sotarikoksistaan ja miehityksistään, vaan on päätynyt tekemään uusia Tsetseniassa.
6. Kulttuuriperinnön vaaliminen tuleville sukupolville kokonaisessa ja ehyessä Suomessa, samoin kuin muillakin Kremlin rikoksista kärsineillä kohteilla ja kansoilla ilman leninismi-stalinismin ja isovenäläisyyden rikosten hyväksyntää ja miehitystä.
pj. Seppo Lehto Tampere
e-mail: vapaussoturi(at)yahoo.com
Viitteet:
Ulkoasiainministeriön lausunto HEL1011-13
Yhdistysrekisterin Rek.nro. 188.193
Suomen aluepalautusjärjestöt Vaadimme hallitusohjelmaan kirjattavaksi aluepalautusten vaatimisen ja Nato-jäsenyyshakemuksen jättämistä Naton päämajaan
1 comment:
Suomen eduskunnalle, hallitukselle ja pääministeri Matti Vanhaselle postia aluepalautuksia koskien ja vaatien
Etelä-Saimaa uutisoi seuraavasti aluepalautusten puolesta
Imatralla ollaan suuremman Suomen kannalla
25.3.2007 klo 04:00
Työhöntutustujat Riikka Kuusisto ja Laura Santala kentällä
Imatralaisilta kysyttiin, mikä kaikista Suomen historiallisista rajoista olisi heille mieluisin.
He haluaisivat Suomelle Tarton rauhan aikaisten rajojen alueet, jotka menetettiin sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Näin ollen Suomelle kuuluisivat myös Petsamo, Laatokan Karjala sekä Karjalan kannas.
Katugalluppiin vastasi 72 henkilöä, joista 33 oli miehiä ja 39 naisia. Vaikka Tarton rauha oli selvästi suosituin vaihtoehto, miehet olivat valinnoissaan yksimielisempiä kuin naiset. Yli puolet miehistä valitsi Tarton rauhan, kun taas naisten mielipiteet jakautuivat nykyisten rajojen ja Tarton välille. Kaikista vastanneista 32 valitsi Suomelle Tarton rajat.
Tarton rauhan valinneet miehet olivat lähes kaikki keski-iän ylittäneitä. Muun rajan valinneet olivat keskimäärin selvästi nuorempia. Enemmistö heistä olisi valmis muuttamaan Suomen nykyisiä rajoja jotenkin.
Miehet osasivat myös perustella vastauksiaan naisia paremmin, he sanoivat haluavansa entiset alueet takaisin ja että vuonna 1947 tehty päätös nykyisistä rajoista oli epäoikeudenmukainen.
Suurin osa naisista valitsi jonkin muun kuin Tarton rauhan rajat. Heillä suosituin vaihtoehto oli nykyinen, Pariisin rauhassa säädetty raja.
Perusteluiksi sanottiin, että muita rajoja olisi vaikea kuvitella ja nykyisiin on tottunut. Naisilla vastaus ei myöskään riippunut iästä, vaan saman rajan valinneiden ikä vaihteli suurestikin.
Naiset sanoivat tyytyvänsä siihen, mitä saa eikä menneitä pitäisi enää muistella, kun taas jotkut miehistä kertoivat olevansa jopa valmiit sotaan saadakseen entiset alueet takaisin. Eräs kansanedustajaehdokas sanoikin, että nykyiset rajat ovat selvästi rauhanomaisin vaihtoehto.
Kouluikäisistä noin puolet sanoi tyytyvänsä nykyiseen rajaan. Loput halusivat Suomelle lisää maata, joko pelkän Petsamon alueen tai sen lisäksi myös Laatokan Karjalan. Hekään eivät oikein osanneet perustella valintojaan, vastaukset liittyivät lähinnä Suomen muotoon: mikä on Suomen näköisin ja kaunein.
Vastaavasti vanhempi ikäluokka kertoi valintansa perustuvan siihen, että suku ja kotipaikka jäivät Neuvostoliiton valtaamalle alueelle. Erään venäläismiehen mielestä Suomen kuuluisi saada Petsamo sekä Karjalan kannas takaisin, mutta Pohjois-Karjala pitäisi luovuttaa Venäjälle.
Enemmistön päätöksestä Tarton rauha julistetaan kauneimmaksi, ensimmäiseksi perintöprinsessaksi kohosi nykyinen Suomi-neito.
Post a Comment